Vertti Elias Leppo, 19.12.2003
475g / 29cm

Vertti on puhuttelumuoto nimestä Eevert (luja, voimakas kuin karju) ja Ferdinand (urhea puolustaja).
--> Tehohoito ajastani lastenklinikalla kerron sivulla Lastenklinikka.html ja jatkohoidosta Kätilöopistolla sivulta Kattari.html . Ensimmäisestä vuodestani kotiintulosta lähtien voi lukea sivulta kotona 2004 .

TOINEN ELINVUOTENI

Uuden vuoden vastaanotin Tiinan ja Pekan luona. Kumpaa mahtoi nukuttaa enemmän emäntää vai minua? No joo -- emäntä se kyllä jaksoi valvoa seuraavaan aamuun, minä nukahdin vähän ennen puolta yötä. 1.1.2005 aamuna herättelin sitten isäntää. Nina, Timo ja Jalmari olivat myös yökylässä. Aika lujaa ääntä pitivät ulkona ja pääsin sitten vaunuissa nukkumaan ensin vessaan ja sitten vaatehuoneeseen -- se oli paras paikka, ei kuulunut pamaukset. Äiti menee maanantaina töihin ja isi jää hoitamaan täksi vuodeksi, yritän olla kiltti poika -- kunhan vaan masu toimii ja ruokahuolto pelaa ja joku leikkii ja ottaa sylkkyyn!!! Ja isi on hyvä hoitaja -- kunhan malttaa jättää tietokone pelinsä, jonka joulupukki toi (Pirates jotakin..).


KEVÄT
Kevät alkoi hienosti. Rakastan kylpemistä ja pysyin terveenä niin että pääsin tammikuussa tyräleikkaukseen. Se meni oikein hyvin -- yhden yön olin sairaalassa tarkkailussa ja silloin vielä kipulääkkeillä. Äiti hoiti päivällä ja isi jäi patjalla viereen lohduttamaan kun yöllä olin vähän kipeä. Aamulla olin taas jo iloinen itseni.

KESÄ
Kova korvatulehdus kierre alkoi huhtikuussa ja päättyi taas juhannuspäivänä lastenklinkan päivystysjonoon -- 4:s antibioottikuuri sitten auttoi ja korvat olivat muutaman kuukauden kunnossa. Painoa ei meinaa kertyä kun koko ajan on antibioottikuuri päällä, eikä ruoka oiken maistu tai sitten on masu ongelmia. Aika paljon olen ollut siis isin ja äitin sylipoika--etenkin öisin. Tylsää nukkua kun korvia jomottaa tai masu on kipeä.


Vähän helpotti sitten heinä-elokuussa ja olimme aika paljon reissun päällä. Hangossa, Urjalassa, Jämsässä, Nummi-Pusulassa. Reipas reissumies kehuvat minun olevan, vanhemmat väsyivät enemmän tähän pakkaus, pesu, purku reissailuun ja ostivat oman kesämökin (kartoitimme vaihtoehtoja koko kevään ja kesän) syyskuun alussa. Nyt on sitten UIMAPAIKKA tiedossa ensi kesäksi.Vieläkään ei syöminen oikein kiinnosta enkä paljon panosta itse syömiseen -- paitsi jäätelön. Ihanaa soft-icea! En vielä kävele, mutta kiipeilen senkin edestä -- kiinnostavin paikka on ikkunalauta.


Kesäkuussa olin ensimmäisissä häissäni. Anna ja Dony menivät naimisiin! Ensimmäisiä askelia otan heinäkuun lopussa, mutta kovin horjuttaa vielä. Elokuun puolivälissä sitten alkaa kävely sujua ja hyvin kävelen syyskuussa kun 1,5 v (korjattua ikää) kontrolli on lastenklinikalla. Siellä saan kehuja ja kehitykseni menee "käyrillä"; meitä pieniä seurataan kaksi vuotiaaksi asti korjatun iän mukaan, eikä myöhäinen kävelemään lähteminenkään siellä huolestuttanut -- pitkä happihoito ja sairaala-aika usein vähän pitkittävät motorista kehitystä. Puheen kanssa olen säästeliäs. Vuoden alussa aktiivisesti opettelin sanoja ja käytin niitä; äiti, anna, kiikkuu, ihaa-haa jne.. mutta sitten liikkumisen myötä olen keskittynyt siihen enempi.


SYKSY
Muutamia sanoja olen ottanut pakon sanelemana käyttöön -- kabi = käsi ja sitä käytän "monipuolisesti" -kun haluan jotakin tai haluan kuljettaa kavereitani, pyydän kabia ja ohjaan. Elokuun lopusta alkoi sitten uusi korvatulehdus kierre ja taas meni lähemmäs 2 kuukautta ja neljä antibioottikuuria sivuharmeineen ;-( Marraskuun 11. putkitettiin korvat. Sujui oikein hyvin -- aamulla menimme sairaalaan ja illalla pääsimme pois. Sen jälkeen ei ole ollut korvatulehduksia (ainakaan 9.1.2006 mennessä). Mutta sitten 15.11 annettiin MPR rokotus ja taitaa olla niin, että minulla ei ole paljon vastustuskykyä -- sain selkeä oireet tuhka- ja vihurirokosta. Alkoi nuhalla ja olin vähän flussaisen oloinen, sitten tuli korkea muutaman päivän kuume ja ihottumaa. Sitten vielä patteja niskaan jne.. Aika kauan sinnettelin, että olin taas kunnolla terve ja ruokahaluinen. Paino tippui aika reippaasti taas korvatulehdusten aikana eikä nytkään ole oiken ruoka maittanut.

LOPPUVUONNA- Joulukuu
Syntymäpäivilläni opin että sampanjalaseilla skoolatan ja sanotaan kippis. Nyt käytän sitten kippi sanaa kaikkeen jossa "hakataan" tai lyödään -- esim. mailoilla. Kabi, kippi, anna, en anna, toi, kiikkuu, kvaak-kvaak, kot-kot, ihahaa, miau, hau-hau,pa(=pallo), mai (=maila) sanoilla saan itseni jo aika hyvin ymmärretyksi. Ja ymmärrän lähes kaiken mitä minulle puhutaan -- tottelen vain sitten silloin kun se minulle sopii. Usein autan viemään roskia roskikseen, kerään autot laatikkoon ja vien kirjoja kirjahyllyyn. Pikkuisen on alkanut uhmaikäkin ja minä haluaisin tehdä/kokeilla kaikkea itse. Syöminen on ongelma aina vaan, vaikkakin koko ajan mennään parempaan suuntaan -- nyt saan jo MACin hampparia --ranskalaiset vaan aika usein liisteröityy nieluun ja puklaan sitten pois. Suklaa, jäätelö ja rahkat ovat herkkujani!. Vanhemmat ovat marraskuusta alkaen lopettaneet 1-3 v ruokienkin soseuttamisen ja hyvin on mennyt vaikka herkkäkurkkuinen olen vieläkin.
2-v (19.12.2005) syntymäpäivilläni oli vilskettä ja rakastan kippistämistä ja lahjojen avaamista ja tietysti vieraat on kivoja!


Synttäreiden perään tuli joulu ja taas paketteja. Kinkku oli vielä liikaa kurkulleni ja otinkin sitten illansuussa pitkät torkut ja sitten jaksoin leikkiä uusilla leluilla. Uuden vuoden raketit olivat kiinnostavia, mutta sädetikut vielä kiinnostavampia.