Vertti Elias Leppo, 19.12.2003
475g / 29cm

Perjantaina 19.2.2004 täytin 9 viikkoa ja vanhempani päätyivät lähettämään maistraattiin ilmoituksen nimeni muuttumisesta Teposta Vertiksi (ja Rantasen muttumisesta Lepoksi). Teppo oli työnimi ja se annettiin myös kahden päivän ikäisenä hätäkasteessa, silloin kun tuntui että olen VIELÄ Teppo. Nyt olen jo iso mies ja vahva ja sain siksi myös virallisesti nimekseni: VERTTI ELIAS. Kasteenvahvistaminen on sitten loppukeväästä/kesällä kun olen kotona ja kerännyt voimia ja pöpöjen vastustuskykyä. Vertti on puhuttelumuoto nimestä Eevert (luja, voimakas kuin karju) ja Ferdinand (urhea puolustaja).

Toinen elin viikko; 10 pv ikäisenä isi ja äiti mittaavat kuumetta ja vaihtavat pikkuruisen vaipan. Hanttiin laitan ja voimani näytän!


2 vk -- olkoon sitten-antaudun kun ei ole vaihtoehtoja, ihoni on kovin kuiva eikä olo ole oikein hyvä,
mutta hienon Teletappi peiton sain!


3vk juuri täytin. Näin käsillä näytän kun rauhassa olla haluaisin-tässä mukavassa poikamiesBoxissa ;-)


12.1.2004 3,5 viikon ikäisenä pääsen ensimmäisen kerran isin syliin. Tarkkaan kuuntelen kun isin sydän sykkii ja nukahdan turvallisesti.


5. viikko ja ja painan 900g. Pääsen ensimmäisen kerran äidin syliin. Kutittelen leuasta ja puristan huulesta
--täytyykö palata yksiöön? No mukavaa on omassa rauhassakin -- oma nalle hattuna.


28.1.2004 5,5 viikon ikäisenä olen väsynyt ja minulta löytyy cmv-virus ja sitä myöden tulen vähän sairaammaksi -- mutta taistelen! Sunnuntaina 6 vk+2 pv painan yli kilon (1020 g) ja ensi viikon keskiviikkona on kilojuhlat sairaalassa -- isovanhemmat pääsevät kaikki kerralla vierailulle! Vähän olen silloinkin vielä väsynyt -mutta odottakaa vaan, vahvistun kovaa vauhtia!

6. viikko ja minulla on rauhallinen ja hyvä olla. Isi auttaa katjaa hoitamaan -- limaa tulee paljon ja osaan kyllä jo aivastaa ja yskiä, mutta tarvitsen vielä apua liman irroitukseen.


7.viikko ja voin tasaisesti. Odottelen aina ruokaa kärsimättömästi.


7.viikko - ihan pienestä pitäen on vaipanvaihto ollut ohjelmanumero; laitan vaihtajalle reippaasti hanttiin.
Pienestä iloitsen--maitoa tai oliiviöljyä tikulla suuhun on nyt parasta herkkua (kun ei muutakaan anneta, paitsi nenä-mahaletkun kautta).


8 vk-ystävänpäivänä olen iso mies, mutta vielä hengittelen koneen avulla ja toivun cmv-viruksesta. Pääsin kolmannen kerran syliin ja viihdyin hyvin. Ikävää on vain aina siirtämiset ja muutama kyynelkin tuli. Puoli tuntia "seurustelin" isin ja äidin kanssa ja puoli tuntia nukuin ja näin maito-unia--tuttia imen kuin Maggie Simpson konsanaan.


8 vk+2pv Teppo 1.3 kg/37 cm. Isi vähän venyttää pituusmittauksessa -näin moikkaan kiitokseksi, iso mieshän jo olen. Ja virkku ja toimelias. Haluan aina myös osallistua hoitoihin -- pääsääntöisesti laittan hanttiin tai sitten haukottelan/laitan silmät kiinni,toivoen että silloin hoitoja ei tehdäkkään ;-)


Täytän jo 2 kk![8vk+6pv] Painan 1380g ja huomenna pääsen kylpyyn. Minulla on ensimmäistä kertaa päälläni äidin kilon painon kunniaksi ostama puku--hieno vaikka vähän leveä. Sain tänään myös ihan oman hatun, kun löytyi tällainen pikkuruinen, se varmaan pehmentää vähän kun huhtoessani huidon käsillä ja lyön tällä vasemman käden lääkekanyylilla itseäni päähän-ja se on kyllä aika iso ja painava. Paljon saan vielä lääkkeitä ja tarvitsen muutenkin hoitoja neljän tunnin välein. Onneksi maidot tulee nyt tiheämmin (4h->3h), minulla kun oli aina kamala nälkä. Lääkkeet ruiskutetaan pääosin nenämahaletkun kautta samalla tavalla kuin maitokin ja cmv-virus lääke tämän vasemman käden kanyylin kautta, joka on juuri sitä varten siihen asennettu -- ei minua siten siis pistellä paljon. Maanantaina sain uuden hengitysputken ja se jouduttiin laittamaan "vanhaan" oikeaan sieraimeen, kun vasen oli liian ahdas -- muuten olisi ollut hyvä jos paikkaa olisi voinut vaihtaa. Minua hengitysputki (ja nenä-mahaletku) kiinnostaa kovin, enkä tykkää niistä lain. Siksi yritänkin riuhtoa niitä irti, mutta aina ne hoitajat laittavat uudet laastarit!


Olen täydet 9 viikkoa vanha ja pääsin ensimmäistä kertaa kylpyyn. Isi valitsi itsensä kylvettäjäksi, äiti kun saattaisi pudottaa (?). Äiti sai sitten rasvata ja kuivatella. Aluksi ajatuskin kylvystä kauhistutti ja potkin, huidoin ja yritin kaikin tavoin päästä takaisin kopin turviin, mutta kylpyyn jouduin.No sitten kun vähän totuttelin, niin ei se kylpy ollut hullumpi idea. Kylvyn jälkeen laitettiin oma 1kg-lahjaksi saamani puku+hattu+tossut päälle. Vähän on näissä varusteissa vielä kasvuvaraa, mutta kovaa vauhtia kasvan --painan nyt 1420g. Rinnassa olevasta ihottumasta otettiin näyte, ettei ole tulehdusta, johon pitäisi antaa lääkettä. Rankan urakan jälkeen jouduin takaisin koppiin, eikä se lopulta hullumpi paikka ole sekään -- siellä saa rauhassa nukkua ja levätä -- kunhan ei vain olisi tätä hirvittävää määrää liman eritystä, jota tulevat sitten aina imemään nenästä ja suusta. Onneksi samalla antavat lopuksi ruokaa -- minulla on aina kova nälkä.


9 viikkoa ja yksi päivä meni jotenkin kutenkin hengitysputken kanssa, mutta sitten riuhdoin oikein kunnolla sitä irti -- JA viikon vanhaan tuubin tuli myös limatukos ja se jouduttiin pikapikaa vaihtamaan. Hetkenaikaa kokeiltiin pärjäisinkö nasaalissa, mutta en vielä jaksanut hengitellä tarpeeksi itse ja siksi minulle annettiin kevyt narkoosi ja asennettiin uusi tuubi. Olinkin päivällä aika poikki kun heräilin narkoosista ja äidin vaipanvaihto oli kaikkien aikojen helpoin--en jaksanut niin osallistua. Sitten iltaa kohden virkkuunnuin ja hoitaja joutui teippaamaan uudelleen jo tätä uuttakin tuubia, minun kun on lähes mahdoton pitää siitä sormeni irti. Saisi parantua nämä keuhkot, että pääsisin näyttämään muitakin taitojani -- nytkin osaan jo ottaa tutin patjalta kun isi maanittelee. Vielä on vähän harjoittelemista, että saisin sen suuhun asti :-)


9 viikoa ja viisi päivää -1550 grammaa. Vieläkin riuhdon hengitysputkea ja uudet laastarit laitetaan lähes päivittän. Haluaisin itse kääntää päätä, mutta kun nämä putket ja letkut on tiellä. Eilen tuli tuloksia perjantain cmv-virusviljelyistä ja virus on hävinnyt--jippii, sainpas sen selätettyä. Tänään sain punasoluja taas kun hemoglobiini tippui 120:een ja minulla on virkeä olo silloin kun veri pysyy 140 tietämissä. Eilen aloitettiin tennisharjoitukset-- näin ensimmäisinä päivinä olen harjoitettut mailan kädessäpitämistä ja vähän huiskimistakin. Harva mies voi kertoa aloittaneensa Tenniksen pelaamisen -1kk ikäisenä ;-)


10 viikkoa ja yksi päivä -- tänään minulla oli kolmannet Tennis-harkat ja pääsin isin syliin. Sylissä on niin mukavaa -- nukahdin.


11 viikkoa ja pääsin uudelleen kylpyyn. Jo oli aikakin olivat hoitajat viestittäneet Katjalle -- taisin haista pahalle ;-). Nyt kylpeminen ei enää hirvittänyt ja uskalsin vähän polskiakkin. Serkkuni Daniela oli minua katsomassa ja varovasti harjasi hiuksiani-- joka pikkuhiljaa harvenee: kummatkin sivut alkaa olla kaljuja, mutta uutta tukkaa on alkanut jo tulla. Tukka kuluu vaan hullusti nyt kun en saa olla muuta kuin kyljellään, muuten kun en oikein pysty pitämään näppejäni erossa tosta hengitystuubista. Laittoivat jo yhdeksi yöksi hanskat käteen. HÖH--haluan vain kokeilla josko pärjäisin ilman tuubeja.


11 viikkoa ja päivä. Painan 1.730 g ja olen 42 cm pitkä ja saan syödä pikku tuttia enää tämän päivän (1750g rajana) ja siksi jo nyt harjoittelen välillä tällä uudella isolla tutilla. Äitin ystävä Nina kävi minua katsomassa torstaina ja oli mukavaa kun tuli vieraita -- nyt, näin isona minusta on mukavaa kun on seuraa, täällä tuppaa olemaan tylsää välillä.


11 viikkoa ja kaksi päivää. Olen saanut viime lauantaina serkun. Lenni painoi syntyessään 3.7 kg, joten on minulla nyt tekemistä, jotta saan koossa kiinni. Lennille veivät vanhempani tuliaisiksi jalkapallo kengät -- ei heti innostunut serkku, mutta onpa tässä vielä aikaa totutella ajatukseen hänelläkin. Minulla on myös toinen tennismaila, voimme sitten pelata vain Tennistä jos jalkapallo ei kiinnosta. Aika rauhallinen tuntuu olevan serkkupoika.


11 viikkoa ja 5 päivää. Isin syntymäpäivän kunniaksi 10.3 pääsin pois hengityskoneesta -- vihdoinkin. Oikein olin rauhallinen etteivät vaan laittaisi takaisin. Pärjään tässä nasaalissa hyvin, happea menee 35 ja lepäilen nyt vähän. Maanantaina 8.3 iltapäivällä aloitettiin kortisoni hoito ja vointini on parantunut pikavauhtia. Vielä jatketaan vähän aikaa tätä cmv-lääkitystä -- lopettavat sitten yhtäaikaa kortisonin ja cmv-lääkkeen. Tyrä minulta löytyi tänään, mutta lääkärini Turkka sanoi, että sen ei pitäisi minua juuri haitata, on aika tavallinen meille pienille kopissa makaajille-- se leikataan sitten joitakin viikkoja lasketun ajan jälkeen, mutta on kuulemma pikku-operaatio. Munuaiset on tutkittu, pää kasvaa niin kuin kuuluu (käyrillä koko ajan), silmät on ok, näyttää siltä että selviän tästä kaikesta kunnialla! Koossa on tietty kiinniotettavaa, en ole saavuttanut juurikaan ikätovereitani, mutta olen kasvanut tasaisesti pituutta ja painoa.. olin vain niin kovin pieni syntyessäni. Tänään joudutiin jättämään harkat väliin kun olin aika poikki ja totuttelen nyt tähän uuteen hengityssysteemiini. Vielä en saa kunnon ääntä aikaiseksi, mutta odottakaa vaan kunhan kurkkuni tästä paranee - on vissiin aika turvoksissa kun melkein kolme kuukautta jouduin hengittämään tuubin kautta/avulla.


11 viikkoa ja 6 päivää. Hyvin on sujunut eloni nasaalissa -- 25 oli hapentarpeeni päivällä. Hoidoilla pääsen aina happiviiksille -- ja hyvin pärjään niilläkin. Vielä on naamassani liimajälkiä, niin oli tiukasti kiinni teipattu hengitysputkeni. Pääsenköhän viikonloppuna kylpyyn? JA ensimmäisen kerran sain "pullosta" maitoa, tosin ihan minimaallisen 5 ml, mutta olin niin iloinen -- taitaa olla toivoa, että kohta saan ihan oikeasti syödä!


12 viikkoa ja muutama päivä. Marita mummi ja vaari olivat vierailulla. Pääsenkin nyt syliin joka kerta, kun varmuudeksi revin 15.3 yötä vasten nenä-mahaletkun irti. Sitä ei nyt laiteta takaisin, jos jaksan syödä reippaasti kaiken ruuan ja lääkkeet. Ja jaksan tietty. Söisin vaikka muidenkin lääkkeet, jos vain annettaisiin. Turkka on laittanut minut tarkkaan nesterajoitukseen, kun olen tarvinnut vähän enemmän happea muutamana päivänä. Ei ymmärrä, että minulla on hirvittävä nälkä. Anja mummi oli illalla vieraisilla. Tiistaina 16.3 sain olla kenguru-hoidossa (siis äidin paidan sisässä) päivällä kaksi tuntia ja silläaikaa minulle vaihdettiin oikein isojen poikien sänky -- en tarvitse enää tuollaista pikkuisten kaappia. Tänään lopetettiin myös kortisoni ja cmv-lääkitys ja ihan hyvin olen voinut.


12 viikkoa ja viisi päivää. Painoin eilen 1820g -- kortisonin vaikutus on loppunut ja kasvan taas. Hilidioksidi arvoni oli eilen aika heikko (9), mutta parani pikkuisen täksi aamuksi (8). Olen ollut nyt aika tiukasti nasaalissa lepäilemässä, että arvot paranee. Voi olla, että voimani olivat huonommat myös siksi, että hemoglobiini oli aamulla 111 ja sain tänään punasoluja. Minunlla käy joka päivä fyssari jumppaamassa keuhkojani 9:ltä aamulla ja muuten jumppaavat hoitajat. Jumpat on mukavia, mutta niiden jälkeen imetään aina limaa ja se ei ole erityisen hauksaa, mutta olen kyllä jo aika tottunut siihenkin.Ainakin tapahtuu jotakin. Silmätulehdukseeni aloitettiin tänään tipat ja toivotaan ettei etene isommaksi infektioksi. Minulla on nykyään myös aika paljon ilmavaivoja, kun olen maidon juonnin kanssa niin ahmatti ja se on niin tuhtia tavaraa (kaikenmailman rasvoja ja proteiineja paksuunnuttamassa mahaa). No mukavaa on sitten kun vähän ilmassa ja sylissä liikutellaan varovasti.


13 viikkoa=3kk. Minulla on siis tänään syntymäpäivä. Sen kunniaksi pääsin kylpyyn ja saan tästäedes velliä 2xviikossa. Vahvistun ja kasvan, mutta kova nälkä on koko ajan -- vieläkin on ne nesterajoitukset, etten saa syödä ihan niin paljon kuin haluaisin, mutta odottakaa vaan ..


3kk ja 1 päivä. Olen niin tyytyväinen tähän vellin saantiin! Röyhtäilen isin olkapäällä, jotta menee paremmin kiertoon vellit, maidot ja lääkkeet. Hydrokortisoni lääkityskin on lopetettu, oma korvaava tuotanto on kunnossa. Harmi, taas on yksi ampulli vähemmän suuhun pantavaa ;-) Nasaaliin pääsen vielä yöksi lepäämään, ei vie hengittäminen niin paljon voimia.


3 kk ja kuusi päivää. Painan 2.1 Kg. Olen ollut aika rauhassa ja hyvinvoivana koko viikon, lukuunottamatta toissa yötä, jolloin suutuin kun pestiin kraanan alla-ja varoittamatta!. Vaari tuli minua katsomaan tänään ja pääsin vähän vaarin syliinkin. Siinä oli hyvä pötkötellä, etenkin kun maidon tulo ei loppunut.


3 kk ja 1 viikko ja 3-6 päivää (korjattua ikää 4 pv. Painan 2.2 kg ja olen 44 cm pitkä. Maanantaina minulla oli taas silmälääkäri ja hyvin on kaikki ROP-muutokset hävinneet. Ja kuulokin testattiin viime viikolla ja maksa-arvot ja ties mitä... Huomenna pääsee hyvä kaverini Jori jatkohoitopaikkaan Jorviin. Tulee minulle yksinäistä. Jori on pikkuisen minua isompi, mutta minä olen vanhempi. Ja vanhemman "oikeudella" näytin mallia magneettikuvaukseen menemisessä -- Jorikin uskaltautui kun näytin mallia. Nyt olen saanut sitten uloskirjaus paperit -- hyvin oli kaikki kuvauksissa ja muissa kokeissa ja perjantaina on tilattu kuljetus kättärille jatkohoitoon. Viimeisten päivien kunniaksi pääsin taas kylpyyn ja sain kermavaahtoa. Olin siitä hyvin ihmeissäni -- oikein jotakin syötävää! Ja sitten heitin hyvästejä Sinille -- olalla ja istuen. Hyvin on minua lastenklinikalla hoidettu ja kiitän Siniä, Katjaa ja kaikkia muita hoitajia & Annelia, Turkkaa, Maijaa ja kaikkia muita lääkäreitä!