Vertti Elias Leppo, 19.12.2003
475g / 29cm

Perjantaina 19.2.2004 täytin 9 viikkoa ja vanhempani päätyivät lähettämään maistraattiin ilmoituksen nimeni muuttumisesta Teposta Vertiksi (ja Rantasen muttumisesta Lepoksi). Teppo oli työnimi ja se annettiin myös kahden päivän ikäisenä hätäkasteessa, silloin kun tuntui että olen VIELÄ Teppo. Nyt olen jo iso mies ja vahva ja sain siksi myös virallisesti nimekseni: VERTTI ELIAS. Kasteenvahvistaminen on sitten loppukeväästä/kesällä kun olen kotona ja kerännyt voimia ja pöpöjen vastustuskykyä. Vertti on puhuttelumuoto nimestä Eevert (luja, voimakas kuin karju) ja Ferdinand (urhea puolustaja).
--> Tehohoito ajastani lastenklinikalla kerron sivulla Lastenklinikka.html

3 kk ja 2 viikkoa [ki 1 viikko]. Tänään 2.4 minut siirrettiin kätilöopistolle jatkohoitoon -- olen siis iso mies. 2350 g ja 44 cm. Ja perinpohjin tutkittu ;-). Ambulanssi kyydillä vei minut Katja ja äiti oli vastaanottamassa. Varmuuden vuoksi nukuin koko matkan. Kättärillä minulla on oma nurkka -- hoitopöytä, lämpötuuletin ja isojen poikien sänky (ei enää mitään lämmitettyjä vesipatjoja). Ihan mukavaa tuntuu olevan täällä uudessa 'kodissakin'. Vähän on hapen tarve noussut, vissiin liittyy ummetukseeni-- johon sain tänään luumusosetta (LUSIKALLA!) ja kun sekään ei helpottanut niin illan suussa vielä Dufalacia.


Korjattua ikää 1 viikko ja kolme päivää (15 viikkoa ja 3 pv). Alan tottua tähän uuteen olooni, äiti on vielä kuitenkin hermostunut, kun ei ole hoitajaa lähellä koko aikaa ja välillä tiputtelen saturaatioitani -- happea tarvitsen lisää kun suutun tai minun on nälkä. Ja usein minun on aina vaan nälkä. Paljon olen saanut tervehdyksiä; aika isoilta tuntuvat vielä nallet ja pallot. Anja-mummi ja Jokke piipahtivat tänään ja pääsin mummin syliin.



Korjattua ikää 2 viikkoa (16 viikkoa syntymästä). Painan 2.5 kg ja olen 45 cm pitkä. Tasaisesti kasvan siis. Ihme minusta kun on aina nälkä. Olen niin iloinen, että olen kuullut lupauksen muistakin kuin tästä luumusoseesta. On kiva osallistua kun vanhemmat syöttävät lusikalla -- vähän huiskin ja sotken. Riisivellikin on vaihtelun vuoksi muuttunut maissivelliksi -- hyvää sekin. Saan nyt 7 x vuorokaudessa 45 ml maitoa tai velliä (ja maidossa siis ne kaikki ravintolisät yms..). Rasvaa saan suoraan ruiskulla suuhun, samoin kalsiumia, rautaa ja hydrexiä jauheena. Ventoline hoidot on lopetettu, mutta 2 kertaa päivässä tehdään keuhkojumppaa (vanhemmat tai fyssari).Onni-setääni kiitän hienosta kaivinkoneesta!



Korjattua ikää 3 viikkoa (4 kuukautta syntymästä). Kaksi viikkoa jo Kätilöopistolla. Vanhemmat ovat ihan poikki, en päästä viereltäni; yksinäistä ja tylsää muuten. Anja mummi tuli hoitamaan perjantaina 16.4 ja äiti pääsi vähän kävelylle, taisi ollakkin hapen tarpeessa ;-) Rauhallien olin, jotta mummi tulisi uudelleenkin hoitamaan. Taina kummi oli sitten yksin vähän pitempään seuranani (2,5 tuntia) ja vanhemmat lähtivät mopo-ajelulle kaivariin. Aika rauhassa olin, mutta vähän päätin lopussa "herättää" kummitätiä ja laskettelin saturaatioitani. Nyt olen ruvennut saamaan jo lihasosettakin luumun ja persikan lisäksi, mutta siitä en kyllä tykkää -- yritän purskutella lihat ulos -- puhuvat jostakin huonoista proteiini arvoista, mutta ihmettelen eikö ole muuta keinoa kuin kamalat liha/kana soseet? Täytyy kai sitten yrittää. Maitokin on vaihdettu Nenatalista Premiloniin, jota sitten saan kotonakin. Sain 21.4 toivottavasti viimeisen veritankkauksen -- hemoglobiinini nousi 106->145:teen ja jaksan taas hengitelläkin paremmin. Aika turvoksissakin olin ja paino oli noussut liian lujaa -- painoin 21.aamulla 2810 g ja vähän taitaa tippua parina seuraavana päivänä. Dufalaciakin sain illalla kun maha ei meinannut rauhoittua millään. Ai niin ja Anna-täti ja Alma serkku piipahtivat tervehtimässä. Toivat myös vaatteita, alan olla niin iso mies ;-).



22.4.2004 pääsen ensimmäiselle kotilomalle. Olen 3,5 viikkoa vanha (4kk ja 3 pv) ja olenkin odottanu, että piirit vähän suurenee. Menimme autolla kotiin ja olin hyvin ihmeissäni -- aurinko paistoi silmiin. En ollut sitäkään ennen nähnyt-tarvitsisinkohan aurinkolasit? Kotona isi luuli lukevansa kätevästi hesari, mutta ihan niin helpolla en päästänyt. Hyvin toimi kaikki apuvälineeni -- happirikastin kotona ja happipullo matkalla; ja isiin voi luottaa, hyvin osaa käytellä laitteita. Äiti kyllä hermostui yksin kotona, kun ei meinannut saada millään saturaatiomittariani lukemaan hapetustani. Oma nurkkaus on nyt järjestetty olohuoneen nurkkaan. Hetken mietin pissaisinko uudelle hoitopöydälleni, mutten raaskinut vielä. Taitava olen siinä kyllä; lastenklinikallakin osasin pissata keskoskaapin pikkuruisesta pyöreästä aukosta ulos äitin päälle. Rauhallista ja mukavaa oli kotona. Kohta taidan päästä jo pysyvästi -- vähän on lääkäri puhunut ensi viikosta !!